Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Lakka kirvelee silmiä. Asiakkaan kampaus näyttää jo aika valmiilta, mutta keskikohtaa pitää vielä kohotella ylöspäin. Tartun hiuksiin molemmin käsin, kampa toisessa. Paitsi että en tartu. Oikea käteni ei vain nouse asiakkaan korvaa korkeammalle, ei vaikka kuinka kivun kanssa yrittäisin. Kohottelen kampauksen nitkutellen, vasemmalla. Tämä alkaa jo olla mahdotonta!

Työni on kivaa. Pidän ihmisistä, ja työssä saa olla luova. Kymmenen vuoden harjaannus on opettanut paitsi paljon ammattitaitoa, myös tunnistamaan asiakkaan ja hänen tyylinsä. Kiire on, mutta se on myös mukavaa: minua ei ole luotu olemaan jouten. Työkavereistakin tykkään, tänne on aina hyvä tulla. Joskus kyllä kaikki painaa niin täysillä, ettei sanaa ehdi vaihtamaan. Henki on silti hyvä.

Tulevaisuus pelottaa

Mutta tämä käsi. Siitä on sairauden mukana mennyt niin voima, tarkkuus kuin liikkeen laajuuskin. Joudun valitsemaan töitäni, eikä tilanne tule yhtään paranemaan. Hoitamalla kättä ei saa kuntoon. Itse asiassa viimeksi työterveyslääkäri sanoi, että tilanne pahenee eikä tämä työ sovi minulle pian enää ollenkaan. Pyysin laskelmankin, ja totesin, että eläke olisi aika pieni. Minulla on monta unelmaa, eikä niitä kyllä sairaseläkkeellä toteuteta. Vähän vetää vakavaksi, jos tämän käden kanssa taistelu pilaa koko elämän.

Itku kirvelee kurkussa, ei ole helppoa hoitaa asioita. Onneksi työterveys paimentaa ja kertoo minulle mahdollisuudesta vaihtaa ammattiakin. Olen kyllä aika epäileväinen. Koulussa en ollut lukuihmisiä, ja sellainen työ jossa kädet voi pitää pöydän tasolla taitaa vaatia lisäopintoja. Tulevaisuus vaikuttaa pelottavalta. Pitäisikö minun luopua tästä kaikesta, muuttaa koko elämänsuunnitelma.

Kuntoutuksella kohti uusia unelmia

Kuulin siitä kuntoutuksesta. Kävin työterveydessä ja soitin eläkeyhtiöön. On se mahdollista: pyrkisin kouluun ja saisin melkein palkan suuruista summaa koko ajan. Ehkä sitä näin aikuisena opiskelu olisi mielekästäkin. Monta asiaa taloudesta on selvinnyt tässä vuokria maksellessa ja työnantajan näkökulmaa kuunnellessa. Ainakin nyt tietäisi mihin koulutietoja tarvitaan.

Voisin pitää vanhat unelmanikin. No joo, kyllä niitä pitää vähän uusia, ja ottaa tämä väliunelma tosissaan, kouluun ja uuteen ammattiin. Elämä on liian pitkä olla vain sivussa. Haluan olla mukana niin kuin muutkin.

Työeläkekuntoutus tukee työhön paluuta

Kirjoittamani tarina kampaajasta on fiktiivinen, mutta perustuu minun ja kollegoideni yli kahdenkymmenen vuoden kokemukseen työeläkekuntoutuksesta. Nämä tarinat ovat meille arkipäivää.

Työeläkekuntoutuksen avulla Ilmarinen tukee asiakasyritystensä työntekijöiden työhön paluuta sekä työpaikan tai ammatinvaihtoa silloin, kun työntekijä ei voi terveydentilansa takia enää jatkaa entisessä tehtävässään. Kun työeläkekuntoutus onnistuu, työntekijä palaa työhön, työkyvyttömyyseläkkeen uhka väistyy ja hän pystyy sairaudesta huolimatta jatkamaan työelämässä.

Tehokkainta kuntoutus on, kun se alkaa riittävän varhain ja kuntoutujalla säilyy työpaikka. Vuonna 2011 työeläkekuntoutujia oli 11 000 henkeä. Yli 70 prosenttia kuntoutujista on taas mukana työelämässä vuosi kuntoutuksen päättymisen jälkeen.

Sini Kivihuhta
Johtaja, eläkevakuutukset
Ilmarinen

Blogin tausta

Työn iloa -blogin jutut perustuvat Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen materiaaliin. Blogin tavoite on jakaa Ilmarisen laajaa kokemusta lukijoiden hyödyksi. www.ilmarinen.fi